— "Hei, Oolavi!… Sano tytön nimi!"
Oolavi yritti sivuuttaa kysymyksen laululla ja retuamisella, mutta
Harteva astui hänen eteensä ja tiedusteli tärkeän näköisenä:
— "Oolavi!… Sano sinä tyttösi nimi… Jos sattuu ylihuomenna leskeksi jäämään, niin minä korjaan hänet kelkkaani… Minulla ei nyt olekaan muita…"
— "Ei tämän pojan tyttö jää leskeksi, ennen kuin on miljoonilla linna rakennettu", — kierteli Oolavi reuhaamisella. Nimi ei tahtonut huulelta irtautua. Hän tuskastui ja toiset alkoivat taas härnätä. Sateli kiusotteluja:
— "Se on mustasukkainen…"
— "Ei Oolavilla olekaan henttua… Se pöyhisti turhaa!" - ivaili
Horsma.
— "Menkää hakemaan viinuria!" — ilveili joku. Oolavi joi. Rähinä jatkui. Sekaisin tulvi ivailuja:
— "Oolavi on rakastellut ainoastaan pitkän matkan päästä…"
— "Oletko sinä rakastajatartasi nähnytkään?" — kyseli Harteva.
Vaima vastasi Oolavin puolesta, ivaten:
— "On Oolavi nähnyt: Kirkossa käydessään on tiepuolesta katsellut, kun tyttö ohi häilähti…"