Kaikki oli hetken aikaa rauhallista. Ryöstäjät suorittelivat teennäisiä tehtäviänsä levollisina. Kukaan ei edes toiseensa katsahtanut. Oolavi järjesteli näön vuoksi papereitansa, varustautuen muka asiaansa toimittamaan.
Silloin kuului kuiva, käskevä komento:
— "Kädet ylös!"
Tyrmistyneet virkailijat kavahtivat kauhuissansa ylös ja nostivat kätensä pystyyn. Jokaisen rintaa kohti oli tähdätty pistooli, jonka hana nousi jo puoli lyöntiin.
Silloin pääsivät Oolavissa irti kaikki petomaisen ihmisen halut. Verenjanoisena eläimenä syöksyi hän kassaholviin, loikaten kaiteen yli yhdellä hyppäyksellä. Hän sysäsi Hartevankin tieltänsä kumoon ja hyökkäsi holviin kuin peto, joka syöksyy palavaan pesäänsä, pelastamaan pentujansa… Silmät kiiluivat… Raivoissansa ei hän jaksanut tarkastella missä rahat olivat… Hän kiskoi kassakaappien ovia auki… penkoi nopeasti papereita, huomaamatta edes mitä ne olivat… Hän sieppasi rahasäkin ja paiskasi sen taas pois, huomattuansa rahat kupariksi… Säkki halkesi… Sisältö levisi lattialle… Pankkihuoneessa oli haudanhiljaista… Hän sieppasi toisen säkin… siinä oli hopeaa ja sekin sai mennä… Hän penkoi salaman nopeudella, mitä käsiinsä sattui… töytäsi Hartevan syrjään ja etsi aarretta puoli sokeana… Väliin pääsi hänen huuliltansa raaka, hermostunut kirous.
Viimein löysi hän säkillisen kultaa… Sormet tulisina tarttui hän siihen… Mutta se oli liian vähän… Hän raivasi edelleen… viskoi papereita lattialle… syöksyi kaapilta kaapille… Hiki valui otsalta, mutta hän ei sitä huomannut.
Äkkiä sai hän käsiinsä setelivaraston ja alkoi ahdata sitä laukkuunsa ja poveensa… Hän ei tarkastellut mitään, ei ajatellut mitään… Pedon vimmoin sulloi hän täyteen kaikki säilönsä… Kun niihin eivät kaikki mahtuneet, kiirehti hän Hartevaa:
— "Ota nyt!… Ota sukkelaan!… Perhana!…"
Yhdellä harppauksella syöksyi hän sitte saaliinensa pois holvista, loikkasi kaiteen yli ja poistui Hartevan seuraamana, toisten jäädessä pariksi se kunniksi vielä vahtia pitämään. Heitä varten viskasi Oolavi ja Harteva sopimuksen mukaan kultasäkkejä oven suuhun, josta he voivat ne poistuessaan kiireesti mukaansa ottaa.
* * * * *