— "Olen", — murahti Oolavi lyhyesti, tulinen poltto rinnassa.
— "Tietysti olet, kerran olet täällä!… Kuinkas muuten!" — tarttui
Mopsi ja jatkoi:
— "Korteista mentiin viinaan… Oletko sinä, Sergei, ollut Cabat'n ravintolassa?… Et ole ollut… Minä taas siellä aloin… Ah, mikä ravintola… Ihanuus… Kerrassaan ihanuus, sanon sinulle…"
Oolavi muisti Cabat'n ja Martvan. Häneltä pääsi katkera huokaus ja silmä kostui kyynelistä. Mopsi jatkoi: Muistaen että Cabat'n ihanuus ei ole enää häntä varten lisäsi hän välinpitämättömänä:
— "Vaikka, myönnettäköön, siellä ovat nyt hinnat pilatut… Ovat kahdeksan kertaa kalliimmat puotihintoja… No mitä varten mennä semmoiseen rahojansa menettämään? Tyhmyyttä!… Suurta tyhmyyttä, sanon sinulle, Sergei… Vähäpä siitä, että on komea, kun kerran hinnat ovat pilatut… 'Karhussa' ovat hinnat Jumalan sanan jälkeen, mutta Cahat'ssa pirun sanan…"
Lähellä oli syntynyt pieni tappelu viinapullosta. Mopsi huusi tappelijoille:
— "Sitäkö siellä tappelette… Äh te kanaljat… Kas niin!… Vedä kovemmin tukasta… Vedä paholaista!… Kas niin!… Potkaise!… Potkaise pahuusta!… Ah, sinä koirannaama!… Eh!…"
Tappelu asettui. Rähinä jatkui. Oolavi muisteli Harhaman kirjan kertomuksia ja näki nyt joutuneensa niiden uhriksi, siinä kerrottuihin oloihin. Mopsi jatkoi historiaansa:
— "Viinin jälkeen tulivat tytöt… Esimerkiksi Naatja… Ah, mikä hempukka se oli!… Onko sinulla, Sergei, ollut 'tyttö'?"
Martvan ihana kuva häilähti Oolavin sielussa. Hän huokasi raskaasti.
Vuori painoi hartioita. Kertoja jatkoi: