— "Katsohan mitä sanoi!… Eh, sitä Suuraa!… Mitkä käsivoimat sillä on!… Pään oli aina minultakin pois nyhtää, kun Lukkaan tarttui…"
Ja kääntäen puheensa tappeluun huudahti hän, kädellänsä viitaten:
— "No, joutivat tapella… Piru heistä!"
Ja Oolaviin kääntyen jatkoi hän kertomustaan nykytilaansa joutumisestaan, selittäen:
— "No sillä lailla loppuivat rahat ja minä 'jouduin' tänne… Mutta jos eivät olisi rahat loppuneet, niin minä en olisi 'joutunut' tänne koskaan… Jumaliste en olisi joutunut…"
Oolavi painui kokoon. Mopsi käänsi puheen äkkiä toiseen asiaan, kysyen Oolavilta:
— "Missä kaupungissa sinä olet 'istunut'?…"
— "Missä istunut?" — kysyi Oolavi mieli yö synkkänä. Mopsi oudostui ja kysyi:
— "Kuinka, missä?… Ihmeellistä!… Etkö sinä tiedä että tyrmässä 'istutaan'?… Vai etkö sinä vielä ole 'tarttunut'?… No luojan kiitos, että et ole tarttunut!… Sinä olet kuin Salakka, joka myös ei ole vielä 'istunut'… Mutta entä minä? Minä. Sergei, olen 'istunut' kahdeksassa kaupungissa… Ja kuule, mitä minä sanon: Älä koskaan varasta Räävelissä, sillä siellä on kaikista huonoin vankila!… Paras vankila on Riiassa… sitten seuraa Moskova ja Pietari tulee vasta viidennelle sijalle… Pskovissa onkin jo ihan ruokotonta…"
Oolavi synkkeni synkkenemistänsä. Hänelle selvisi ja kirkastui se elämänviheliäisyys, johon hän oli joutunut. Eräs joukosta tarttui puheeseen huomauttaen: