"Rauhotu, tuskainen! Tyynny, ihminen Nyt on se yö, jolloin lyö Hän rikki käärmeen pään… Jo Jeesus saapuu juomaan katkeran maljasi tään. Hän saapuu jo tuomaan vapahdusta ja rauhaa… kun aika on täytetty… Maa nyt hältä lohtunsa saa."
Kyyneleet vuotivat virtana… Ihmiset särkyivät tomuksi ja tuhaksi… Rukouksen kohina yltyi pauhinaksi… Yhä kiihkeämmin huusi ihmishenki tuskissansa… Monet vaikeroivat polvillansa… Itkun ja valitusten sekottamana kohisi yhtenä veisuuna rukous:
"Oi, Sinä suuri Luoja! Rauhan ja tuskan tuoja Sa olet yhtä-haavaa, siis tuskanmerta aavaa nyt tule asettamaan, oi, Herra taivaan, maan!"
Entistä hartaampana soi enkelilaulu… Yhä tuskaisempana huusi väki… Mutta ovensuussa laskeutui Martva polvillensa puolipimeyteen… Kyyneleet vuotivat silmistä… Hän peittäytyi ihmisiltä… Hän itki ja vapisi tuskissansa… Hän hajosi ja rukoili palavinta rukoustansa… Salassa vaikeroiden valitti hän tuskaisena:
"Nyt tuskanmeri aukee edessäin… Mutta raukee jo voimat kokonaan. Oi, älä ylönanna minua, mutta kanna minua kuolemaan!"
Yhä valtaavampana pauhasi rukouksen kohina. Entistä tuskaisempina veisasivat enkelit, rukoillen:
"Kaikkein-Korkein!
Huuto surkein
Sulle nyt jo maasta kaikuu…
Kaikki tuskaa huutaa, raikuu…
Täytetty siis aika on.
Saavu nyt jo, Verraton!"
— "Saavu jo… saavu jo… saavu jo!" — kertasi valittava kaiku korkeissa kiviholveissa… Tuskantulet tuikuttivat himmeinä… Itku ja huokaukset hyrskivät meren maininkina ja alttarilla jatkoi kaunis kuoro kurjien valitusta ja harrasta enkelien rukousta:
"Saavu jo, Herra!
Tuo jo pelastus!
Lahjota vapahdus!
Auta meitä, Jumala,
auta meitä ja pelasta!"
Sävelten pauhu täytti hämäryyden… masensi pahan… nosti ihmismieltä, lisäsi tuskaa… Kirkon hämärästä nousi Martva polviltansa… Hän aikoi mennä alttarin luo… Salassa lähti hän pujottelemaan ihmismeren lomitse… Tuskaisena katseli hän ympärillensä… Hän hiiviskeli väen lomitse, kuin arka Tuonelan neito, joka on eksynyt elävien maille ja välttelee niiden katsetta… Hänen jokainen hermonsa värisi… Hän pelkäsi ihmisiä, kuin lapsi kuoleman väkeä… Arkana lintusena syöksähteli hän tuskissansa rukoilevien ohi.