— "On työsi jalo… Mutta viime kerralla ennustit jo minulle
Oolavista, ja lupasit myöskin avullinen olla…"
— "En koskaan jätä täyttämättä, mitä olen luvannut… Vaan muista myöskin, etten minä koskaan anna hedelmää valmiiksi käteen… Ihmishengen täytyy itsensä kaikki ottaa, syödä, tehdä… Minä hänelle näytän ainoastaan polun ja hedelmän… Jos tahdot Oolavisi, niin täytyy sinun hänet omin käsin ottaa…"
Suru täytti neidon mielen. Hän huudahti:
— "Vaan voinko ottaa?… Katso käsiäni… Ne ovat heikot…"
— "Kauneilla naisilla on tuhat kättä: sulous… kainous…viekkaus… arastelu… ja tuhat muuta… Jos on yksi heikko, niin kaikki yhdessä on suuri voima!" — selitti hänelle kavalana taas kiusaaja. Ihastellen taaskin huudahti Iltamo imarrellen Perkelettä asiansa eduksi:
— "Minä pidän puheittesi suoruudesta… Mutta mitä kättä on nyt paras käyttää?"
Perkele lähetti hänen sieluunsa Martvan kuvan ja vastasi kavalana:
— "Jokaista yhtäaikaa… naisen voitto on varmin silloin, kun on lemmen työssä jokainen käsi… katso kilpaajaasi: hän myös ei 'käsiänsä' säästä…"
Mustat sukat vetäytyivät Iltamon jalkoihin. Martvaa tarkottaen huudahti hän kiihtyneenä:
— "Ah, häntä!… Teeskentelee… tekeytyy lapseksi aivan…"