Haikarat lentelivät maassa Jumalan käskyjä totellen… Kuoleman heinäväki korjasi Hänen satoansa… Senkin viikate välkkyi Hänen valtikkanansa… Myrsky nukkui, kun Hän käski, heräsi, kun Hän antoi vihjauksen.
Jo liiteli tulinen pallo kuun ohitse. Silloin pisti suuren hengensilmiin tulinen käärmevaltikkansa joka kiemurteli hänen edessänsä. Sen nähtyään hän muisti alennuksensa hetken: Hän muisti kuinka kerran oli itse käärmeen muotoisena matanut maassa… Ikikatkerana lausui hän sitä muistaessaan:
— "Ihminen!… Sinä vierot minua, kurja!… Et huomaa, että olen alentunut käärmeenä aivan maassa matamaan!… Sinua täytyi siten pelastaa, vapahtaa Jehovasi orjuudesta!… Unohdin silloin jumaluutenikin ja tulin halvimmaksi eläimeksi… Ah, sitä kauhistavaa alennusta!… Se oli katkerampi, polttavampi kuin tuskanmalja, jonka Jeesus kerran sai juoda Golgatalla kuollessaan!…"
Maailmoiden pauhu soi Jumalan voittolauluna… Kuoleman virretkin hymisivät Hänelle… Viha leimahti silloin Perkeleestä… Etäällä veisasivat hänen enkelinsä surren herransa alennusta. Tulipallo kaartoi kuun ohi. Kauniisti liitäen laskeusi se maata kohti. Alennusta ajatellen lausui Perkele Jumalalle ja ihmiselle raivostuneena:
— "Se alennus, se käärmeeksi tuleminen, se johtui Hänen, Kurjan vääryydestään. Jos Häntä ei olisi ollut olemassa, niin olisin ollut kaikkeuden herra enkä maassa matanut kuin käärme!…"
Aamu- ja iltaruskot puhkesivat maassa Jumalan käskyä totellen… Ne puhkesivat kuin kauniit kaikkeuden punakukat… Jumalien viha leimahti Perkeleessä… Hän mietti alennustansa, oikaisi itsensä suureksi ja lausui ylpeänä:
— "Vaan voimaani on hänkin saanut maistaa!… Kun alennukseni oli suurimmillaan: kun matelin kuin inhottava käärme, niin juuri silloin pistin Häneen piston, johonka kerran kaikki ruhjoutuu…"
Enkelit veisasivat voittolaulua… Perkele nautti voitostansa. Hän mietti sekä lausui korskeana:
— "Sen piston johdosta Hän oli pakotetta Pojassaan ihmiseksi alentumaan!…"
Suuri voittolaulu hiveli hänen korviansa… Tulipallo kohisi kulkiessansa… Sen valokehä hohti huikaisevana… Voitostansa ylpeillen jatkoi Perkele: