"Rajaton on Sinun voimasi, Tutkimattomat ovat tiesi. Kaikki Sinua tottelee: Sinun käskystäsi virta etsii uomansa, ruoho elämänlakinsa, lintu lempensä ajan. Voimallinen olet Sinä, Jumala…"
— "Voimallinen, olet Sinä… voimallinen olet Sinä", — kertautui suuri sävelpauhu. — "Voimallinen… voimallinen… voimallinen", — jatko etäinen kaiku.
Alempana kohisi tuskan sävelpilvi Ranniston talon kohdalla… Sen katkera sisältö vaahtosi tulisimmillansa… Enkeli, joka sitä kertoi, suri niiden puolesta, joille hän maljaa vei… Sävelpilvi vyöryi punertavana… Enkelit liitelivät siinä suru kauneuden lisänä…Taivaassa veisasivat enkelit rukousta:
"Sinä tiedät päivän nousu-ajan,
Sinä viet sen levolle aikanansa.
Sinä määräät kuoleman hetken.
Sinä säädät tuskan maljan ajan.
Et erehdy Sinä koskaan.
Sääli Martvaa!
Armahda, armahda häntä!"
— "Armahda… armahda… armahda", — kertasi salainen sävel.
Tuskanpilvi kohisi alemma Ranniston taloa kohti… Surullisina katselivat enkelit sen laskeutumista… Tuskanmalja vuoti katkerana, kuin Getsemanessa… Sen jalo sisältö läikähteli vaahtona pilvensävelien seasta… Enkelit tunnustivat taivaassa Jumalan viisautta. He veisasivat nöyrinä:
"Mutta tapahtukoon tahtosi!
Sinä olet Jumala.
Maallinen sääli ei kuulu Sinulle.
Inhimillinen hyve
on mullan lasta varten.
Sinä olet kaikessa rajaton:
Sinä olet rakkaus ja tuomio.
Sinua ei sido äärellinen ihmishyve.
Oman Poikasikin sinä uhriksi veit."
Punainen pilvi kohisi tuskanpauhuna yhä alemma Ranniston taloa kohti… Se pysähtyi… Sävel kiintyi paikoillensa, jäi siihen hymisevänä sävelsumuna… Enkeli vei tuskanmaljan Ranniston taloon.
* * * * *
Elämän katkera selitys alkoi jo lähetä… Kuoleman musta vaate hulmahteli… Jo soi suuren tulijan tiuku…