Taivaalla punotti Jumalan miekka jo tulihohteisena… Sen yläpuolella näki Martva pienen lapsensa vanhurskaana enkelinä leijailemassa… Kuoleman musta lippu hulmahti… Tuonelan laulu hymisi hänelle houkuttelevana… Silmästä kierähti katkera kyynel…
Joku hämärä häilähti… Salainen sävel värähti… Martva ajatteli taas elämänsä suruista tarua… Hänen mieleensä välähti valoisa pilkku: Hän muisti pyhäpäivän, jona oli saanut kaksi vedenkukkaa onnenkukiksi Oolavilta, kun he soutelivat yhdessä Litvanjoella… Hän muisti kuinka tyttönen silloin lauloi kuulun "Litvan laulun"… Hän muisti kuinka oli kulkenut rukiin läpi Oolavin ohjaamana ja lausunut ettei hän hänen jäljessänsä kulkien rukiiseen eksyisi…
Pieni lapsi lauloi taivaan korkeudessa… Se lauloi kutsulaulua onnettomalle äidillensä… Se kutsui häntä sinne, missä on ihmishengellä ijäinen onni: Se kutsui kuoleman maille…
Martva mietti edellensä: Hän muisti miten oli aavistanut, että
"Litvan laulu" ennustaa hänen kohtaloansa…
Kuoleman musta liina hulmahti iloisena… Pieni vainaja jatkoi kutsulauluansa… Martva ajatteli "Litvan laulun" veden naista… Hän mietti, kuinka se ajaa Litvanselällä hurjistuneena, yö hevosena, käärme ruoskana… Hän näki sen näyn ja hurjistui… Kuoleman laulu kutsui häntä… Pieni lapsi lauloi entistä ihanammin… Se ikävöi onnetonta äitiänsä… Isä viipyi yhä ja valkohevonen odotti valmiina.
Silloin sieppasi Martva ohjakset käsiinsä, sivalsi hurjaa hevosta ruoskalla ja kohona hyppäsivät kärrit paikoiltansa… Isä ja vanginvartija ja Tuukkala kauhistuivat… Nopeasti hyppäsivät he toisille rattaille ja lähtivät takaa-ajamaan… Isä huusi ja rukoili:
— "Martva!… Rakas Martva, pysähdy!"
Mutta onneton tyttö ei kuullut mitään… Hän nousi rattaille seisaallensa, ja antoi pillastuneen hevosen lentää minkä jaloista lähti…
Korkealla kohisi pilvi… Siellä veisasivat kuoleman enkelit… Ne lauloivat suurta voittolaulua… Sävel pauhasi siellä merenä… kohisi… kuohui… hyrski… Yhä hurjemmin kiiti Martvan hevonen… Jäljestä ajava isä hätäytyi… Kauhun raatelemana huusi hän tytöllensä:
— "Martva!… Rakas Martva!… Pysähdy!… Sääli isääsi!…"