Tuukkalan koski kohisi kummasti… Sen aalloista nousivat mustat höyryt… Harmaa, vesinen pilvi riippui verhona taivaanlaella.
Harhama seisoi Tuukkalan kosken rannalla… Koski oli häntä vetänyt sinne hänen omalla elämällänsä… Hän katseli koskea ja kuunteli sen kuohujen kertomusta…
Koski kohahti kamalasti… Sen kuohuista nousi rietas käärme: Harhaman ilkeä elämä… Inhottavin askelin astui se ylös koskenkuohua myöten, riettaat siivet repallansa… Kosken vesi purskutteli sen astunnasta…
Mustat linnut lauloivat surullisina… Ilkeä käärme asettui Harhaman eteen… Siinä kertoi se hänelle Martvan tarun… Se osotti Ranniston ja Tuukkalan häviön ja vangitun Oolavin ja lausui armottomana:
— "Sen olet sinä minulla: elämälläsi tehnyt…"
Kosken kuohu kiirehti kulkuansa… Sen pauhu huusi Jumalan suuna…Rietas käärme sitoi sen vetoa myllynkiveksi syyllisen kaulaan…
Harhama istahti rantakivelle… Hän mietti elämäänsä, katseli sitä rietasta matoa, joka hänestä oli siinnyt… Ja taas näki hän Martvan tukan kosken kuohuissa häilähtelevän…
Kun hän oli sen kaiken jo nähnyt ja tajunnut ja kun koski veti omaansa, sai hän uuden viestin taas elämästänsä. Sama tunnettu, joka oli hänelle jo hänen kirjansa johdosta kirjoittanut, nuhteli häntä uudestansa. Harhama luki häneltä juuri saamaansa kirjettä. Se kuului:
— "Olen sinulle jo kirjasi ilmestyttyä kirjoittanut, miten monet syyttömät ovat saaneet kirjasi tähden nostaa häpeäntaakan hartioillensa. Mutta niiden kärsimys lienee vasta alussa. Äskettäin juuri kuulin että on taas täytynyt vetää syyttömiä kirjasi tähden tuomiolle: Eräs arvostelijoiden arvostelija herra N. on ollut pakotettu eräässä jokapäiväisessä lehdessä pahasti pitelemään kirjasi arvostelijoita, sekä kiittäjiä että etenkin moittijoita: Hän on ollut pakotettu viittaamaan etteivät kumpienkaan sanat ole olleet kunniallisia, mausta johtuneita, vaan ovat ne lähteneet vaikuttimista, joiden laatu on täytynyt määritellä sanalla mädännyt (rotten). Huomaatko itse, mihin asemaan olet johtanut arvostelijasi? Ei kumma, että pallottelevia ääniä kuuluu. Nyt tietysti tulee kirjakauppiaiden ja lukijoiden vuoro astua syytettyjen penkille. Kirjapainon, jossa kirjasi on painettu, sekä kaupungin, jossa eräs tuttusi on jonkun aikaa asunut, on jo herra Arjanne arvostellut… Kirjasi sen sijaan sivuuttaa jokainen ylevä ihminen vaitiololla."
Harhama katsoi kosken kuohuun… Siitä nousivat hänen elämänsä ilkeät höyryt… Sen pauhu huusi tuomiota hänelle… Rietas käärme käski hänen lukemaan kirjeen loppuun…