— "Perkeleeksi!… Mutta Perkelehän on tähän aikaan aivan olematon!"
— "En mene sinulle siitä takaukseen," — vakuutti suuri henki. Häntä tarkastellen kysyi nuori nainen:
— "Oletko sinä sitten itse piru?"
Vältellen vastasi Perkele:
— "Ah, kysy sitä minun palvelijoiltani. He tietävät, ken olen miehiäni… Vaan jos he vakuuttavat, että muka olisin piru, pelkäisitkö silloin?"
— "Mikä syy olisi mulla sinua peljästyä, vaikka olisit piru?… Minähän en usko perkelettä olevan… Ja peljätä taas voidaan ainoastaan sitä, joka on olemassa!…"
Ihmishenkeä ivaten kysyi Perkele edelleen:
— "Vaan entäs jos nyt olenkin piru?"
— "Niin mitä sitten?… Minä vain en usko sinua olevaksi… Sillä kaikki hyvä… Vai kuinka?" — oli kerkeä vastaus.
Perkele vakuutti hänelle kavalana: