Haltioissaan huudahti Oolavi:
— "Tunnustan, että olen erehtynyt, kun uskoin runoilijaa narrimaiseksi."
Perkele selitti hänelle jumalaisen viisauden eleet kasvoillansa:
— "Erehtyminen onkin ihmiselle annettu uskon vakaannuttajaksi."
Nyt Milton alkoi suuren runotyönsä. Suurena, siis myös vaatimattomana kirjoitti hän "Kadotetun paratiisin" alkuun miehekkäästi nöyrät sanat:
"O Spirit… What in me is dark,
Illumine, what is low, raise and support,
That to the height of this great argument
I may assert eternal Providence
And justify the ways of God to men."
[Oi henki… mikä minussa on pimeätä, se valaise; mikä matalaa, sitä kohota ja tue, jotta voisin tämän suuren tehtäväni mukaisesti vakuuttaa ijäistä Kaitselmusta ja oikeiksi osoittaa Herran tiet ihmisiin nähden.]
Oolavin ihastus lisääntyi. Suuri Goethe alkoi työnsä. Hän kirjoitti ylevänä, suurena, miehekkäänä Faustinsa alkuun sanat:
"Habe nun, ach! Philosophie,
Juristerei und Medizin
Und, leider! auch Theologie
Durchaus studiert, mit heissem Bemüh'n.
Da steh' ich nun, ich armer Thor
Und bin so flug als nie zuvor…
Und sehe, dass wir nichts wissen können."
[Olenpa nyt kauttaaltaan tutkistellut, ah! viisaustiedettä, laki- ja lääketiedettä sekä — valitettavasti! — jumaluus-oppiakin, kiihkeästi uurastaen. Tässä nyt seison, hupelo parka, ja olen yhtä viisas kuin ennenkin… ja näen, että me emme voi mitään tietää!]