"No luulen kyllä."
Uhallakin hän, Syyrakin uhalla. Syyrakki alkoi kimpaantua ja kysyi toistamiseen sen silloisen:
"Mutta osaatkos itse paremman värkin kyhätä? Kun muita neuvot."
"No otaan kyllä."
Ukko aivan kuohahti ja vaati tiukasti:
"Mutta todistappas se teossa!"
Hän tiukkasi sitä voitonvarmana, mutta Nyke uhitteli vastaan:
"Mutta enpät toditta teotta." Hän oli uhmaa täynnä, jatkoi vannoen:
"Vaikka mikä oliti, niin en toditta teotta… Vaikka taatana oliti, niin en toditta teotta."
Ja silloin ukko taas kimpautui tuosta älyttömästä tolkutuksesta niin, että karahkaa tapaili, ja parkuen täytyi taas onnettoman poikasen paeta tämän hänen isäksensä aiotun saarnamiehen tieltä. Kun hän onnettomana palasi kotiin, oli väki jo tullut työstä. Justiitta latoi tuvassa tuoreita vastoja kylpyä varten, ja äidin vellikattila tuoksui liedellä.