Ja vielä nopeammm suoriutui Virsu-Taavetti Syyrakista. Sitä hän kosikin ihan rutosti, sanoi alkajaisiksi suoraan että:
"Sinä, Syyrakki, olet jo vanha ukko."
Paras siis jo naida. Asiaa jouduttaakseen hän nyt jo oitis valehteli:
"Se tuo Nykäsen leski sitä minulle vihjaili, että… sopisi tuo sinunlainen Syyrakki hänen sänkyynsä iloksi." Pytty-Syyrakki, jota pastori oli jo tullut kosineeksi, oli tietysti valmis ja kypsä. Hän piti onnenaan ja kunnianaan päästä talollisen lesken mieheksi. Hän puheli omalla tavallaan, ja Virsu-Taavetti asiaa jouduttaakseen kysäisi:
"Lie sinulla vielä vanhaa rakkauttakin tähän leskeen? Sillä ainahan se on miehellä se vakka täynnä… kun kopistelee." Tiesi hän kyllä, että ei sitä erikoisempia ollut, mutta hän kuittasi sen lisäämällä:
"No sitten uutta." Hän kun oli näissä toimissa niin paljon ahertanut, niin järjesteli asiaa kuten jokapäiväistä askaretta. Pytty-Syyrakille alkoi sarastaa uusi elämä. Hän puheli vakain mielin:
"En minä siinä tingi, mikä on oikeaa." Hän alistui nyt kaikessa Herran johdettavaksi ja puheli:
"Kun Herra on kerran pannut missä asiassa pyörät paikalleen, niin se liikkuu ikuisesti."
Siitä ikiliikkujastansa hän oli sen vertauksen ottanut, vaikka
Virsu-Taavetti ei sitä tiennyt. Hän jo nöyrtyi, tunnusti:
"Ihmisviisaus sen sijaan on niinkuin tienviittapatsaassa tojotinlauta, jolla on vain halu osoittaa valmista tietä ja neuvoa menijälle että: tuosta sinne ja sinne. — Mutta itse ei kykene menemään, sillä puuttuu taito." Tulevan pojintimansa viisautta ja mestaruutta hän sittenkin sillä salakavalasti soimasi ja morkkasi, ei omaansa, vaikka olikin jo nöyrtynyt. Hän lisäsi: