Ja niin hän valmistui lähteäkseen ensimmäiselle lähetysretkellensä kaikkeen maailmaan. Täällä oli muutoinkin tie tukossa. Kerran hän näet oli yrittänyt saarnata pojille, mutta ne olivat alkaneet riemuissaan ilkamoida ja kuikuttaa ja honottaa virttä, ja vaikka se ei ollut loukkaukseksi tarkoitettu, niin hän oli sittenkin loukkaantunut siitä vakaan asian pilkasta ja aloittanut tappelun, ja siitä asti hän oli ollut sotajalalla kylän poikiakin vastaan.
VIII
Nyt olivat jo rukiit kuhilaalla ja siellä täällä aherti jo vaimo leikkuupuuhissa otrapellon laidassa. Päivät olivat edelleenkin poutaiset ja tyynet, ja jos nousi kunnaalle, voi nähdä monista uutisriihistä nousevan rauhallisen savun.
Ja hiljaa ja rauhallisesti se kehittyi sekin Kainostiinan ja Pytty-Syyrakin rakkausasia. Uskonriita oli unehtunut. Kainostiina poikkesi jo joskus sinne sulhasensa ikiliikkujavajaan. Sopu ja rauha täytti molempien poven. Nytkin istuksi Kainostiina siellä, ja työtänsä askarteleva Syyrakki puheli kuten aina se, joka katuu entisiänsä. Ikiliikkujaa hän siinä kopisteli ja täydensi ja puheli:
"Minä jo silloin sanoin pastorille… se kun tästä asiasta puhui… sanoin, että päässä meillä ihmisillä on suurempi vika kuin sydämessä… Niin että sitä erehtyy niin opissa kuin elämässäkin!" Kyllä hän muisti, että ei ollut ihan niin sanonut, ei teroittanut sitä pään vikaa erikoisemmin, mutta hän korjasi nyt ajatusta.
"Tässä nyt minäkin", jatkoi hän. Hän muisteli siinä heltyneenä puuhiansa ja jatkoi:
"Olen kopistellut ja yrittänyt yhtä ja toista, mutta ei lyö yhteen." Kainostiina heltyi, mieli yleni hartaaksi. Hartaana, mieli nöyränä jatkoi kopisteleva ukko:
"Sillä yrittipä sitä ihminen miten suurta viisautta hyvänsä, niin aina siitä työstä se viimeinen ja tärkein nivel puuttuu. Niin että se ei ole täydellinen."
Uskonasiaa hän sillä puutteellisuudella tarkoitti ja maallisia töitä yleensä, ei erikoisemmin sitä ikiliikkujaansa, vaikka puhe minun mielestäni soveltui siihenkin. Mutta heltynyt Kainostiina lohdutti, puhellen:
"Mutta tottapa Herra sitten sen viimeisen nivelen lainaa, kun on lainannut ensimmäisenkin. Niin että kaikki se on Hänen edessään ja kädessään ikuista." Niin valmistui kaikki. He ahertivat rakkauden asiassa yhtä viattomina lapsina kuin olivat ahertaneet suuressa uskonasiassa, alttiina asialle, vilpittöminä ja koruttomina, ja naima-asia läheni onnellista loppuratkaisuansa.