"No… mitä joutavia!… Hulluttelevat vain lapset."
Mutta kaiken lopuksi alkoi hänkin sitä hiljaa miettiä. Oli lopettanut lukemisen, oli mukava olo. Hän virahti sohvalle, sytytti sikarin ja loppujen lopuksi kysäisi rouvaltansa:
"Keltä se Sievä on sen 'ättän' kuullut?" Ei rouva tiennyt, ja niin alkoi asia hiljaa painua mielestä pois.
* * * * *
Nyt oli Nyke jo lähtenyt Sievän mukana riihestä liikkeelle. Hän oli nokinen ja poroinen. Kujasella, lähellä vallesmannin taloa, juosta hulahti vastaan vallesmannin nuori, aina iloinen koira Hula. Sitä huvitti Nyken pikkuinen Sissu, sen pienuus, repsukorvat, omituinen olemus. Aivanpa riemastui Hula.
ja niinpä se heittäytyi siinä riemun vallassa Sissun parhaaksi ystäväksi, hyppi, haukahteli, hulahteli kuin mikäkin Sissun kimpussa. Sitä iloa!
Mutta Nyke hätäytyi Sissun vuoksi. Ei hän arvannut Hulan riemuitsevan ja leikitsevän, vaan luuli sen aikovan pahaa. Hän heittäytyi tielle pitkäksensä Sissun suojaksi, puristi Sissua rintaansa vasten ja huusi hädissään. Hula siitä vain riemastui. Nyt se ilonsa vallassa tarttui hampain pikku mestarin housuntakuuksiin, nyhti ja retuutti niistä. Nyke itki ja parkui täyttä kurkkua. Sievä hätäytyi.
"Hula! Hula hoi!" koki hän itkeä ja asetella Hulaa. Siinä oli melua, haukuntaa, itkua, porua, Sievän hulatteluja. Rouva juoksi kauhuissaan paikalle, hätäytyi hänkin, koki erottaa Hulaa, torui ja huusi. Siinä oli iso hätä, kokonainen sota. Nyke oli valmis antamaan vaikka henkensä Sissunsa pelastukseksi. Lopulta repesi Nyken housujen takapuoli kokonaan Hulan hampaisiin, ja nytkös Hulalle riemu! Se loikki ja hyppi ja heiiautteli sitä hampaissaan repsottavaa housuntakapuotusta ja haukahteli aivan ilon vallassa.
Mutta selvittiin toki. Rouva siivoili parkuvaa mestaria.
"Herra siunaa!" päivitteli hän aivan menehtyneenä. Lopulta häntä huvitti pojan omituinen, likainen olemus ja varsinkin sen nyt paljaana paistava viaton takuus ja takana riippuva paidan "nenäliina". Saatuaan itkevät lapsukaiset hieman tyynnytetyiksi hän työnteli mestarin paidan helman jotenkuten housuihin, vei poikasen kotiinsa ja alkoi kysellä Nyken oloja ja asioita. Aluksi se Nyke vierasti, mutta Sievä selitti: