"Viitattuu", lupasi nyyhkytyksiänsä lopetteleva pikku mestari alttiisti, ja hänen oli nyt taas hyvä olla.
Ja niin aikoi elämä muutoinkin solua ennallaan. Kun kulkija taas lähestyi Nykäsen taloa, näki hän Mestari Nyken seisoksivan entistäkin pönäkämpänä talonsa rappusilla, johon näkyi koko maalaiselämän viaton rauha, kuivamaan ripustettu hame, tuuleentuva riepumatto, tietä pitkin taivaltava yksinäinen vaeltaja. Savu nousi ennallaan saunasta ja riihestä, ja tuvassa tuoksuivat äidin makeat lämpimät.
Sillä äiti sai miehen. Pytty-Syyrakki rakenteli nyt ikiliikkujaansa omassa vajassa, Mestari Nyken isintimänä. Heidän välinsä muodostuivat nyt muuttuneissa oloissa hieman toisiksi, varsinkin kun Syyrakin mieltä ja ajatuksia olivat muuttaneet ne pastorin puheet "korkeudessa istujasta" ja "kuuluttajasta". Kina painui nyt hiljaisemmaksi, jopa aivan äänettömäksi altajauhamiseksi, käyttääkseni Syyrakin omaa sanaa.
Niin. Sillä kun Mestari Nyke nyt uusissa oloissa yritteli vielä iausuksia arvelujansa Syyrakin, ikämestarin töistä, niin tämä silloin vain halveksuvasti, ne papin puheet mielessä, äänteii:
"Puhu vain… Sillä korkeampaasi sinä kuulutat."
Ja ties herra mitä tietä pikku mestari liekin saanut tiedon siitä, että tuo kilpaileva mestari, Pytty-Syyrakki, alkaa käyttää hänen kuulutustansa hyväksensä. Justiitta se näet oli kuullut ukon kertoilevan pastorin niin puhuneeen, ja silloin hän Nykeänsä hyvitelläkseen mielisteli ja kehoitti:
"Mutta nyt elä sano hänelle enää yhtään sanaa? Ethän sano?"
"En!" lupasi poikanen ja vaikeni siitä päivin uhalla, päätti kukistaa ukon äänettömyydellä, kuten Israel päinvastoin kukisti Jerikon muurit pasuunansa äänellä. Hän vain piti vihaisesti silmällä ukkoa, kierteli alati sen läheisyydessä pulleana, äkäisenä, muljautteli vihaista silmäystä hattulierin alta, yleensä altajauhoi. Siitä levisi tieto kylälle. Lötjönen silloin puheli Nykestä:
"Ka sepä hänkin siitä vahingosta viisastui, niin että pani tukkoon suun… Kun sitä ei tiedä mitä siitä tulisi", puheli hän laiskasti ja sillä varsinaisella eli renkimiesviisaudellaan lisäsi:
"Sillä sana ei synny, vaan tehdään, niin että sitä ei ole tekijä varma mikä siitä tulee… Kun sen tulemiseksi ei ole enkeli käynyt neitseen tykönä."