Mutta Heleka koki sitä lujemmin pitää yksinään puoliansa kolmea miestä vastaan. Tiukasti väitti hän oman kantansa puolesta:
"No, sillä nyt ei oo mitään eruu, palopa siinä nokan eissä mitä rutoo hyväsä … kunhaan vuan tuloo piipun vartta myöten savuu suuhun, niin sillä hyvä… Ei sitä piäse yhellä savulla enemmän autuvaaks kuin toisellakaan."
Sillä tavalla alkoi inttely laajeta. Pekka Puavalj selittää tökersi
Helekaa vastaan:
"Vaikka nyt ei järkijään autuvaaks asti tulosta oo välii, niin on siitä tok oikiiulle tupakan tuntijalle tässä muallisessa suhteessa toisen tupakan savusta etuu enemmän kuin toisen."
"O-oon … on siitä", puolustivat toiset yhtenä miehenä omaansa ja tupakka-asian kunniaa, ja Pekka Puavalj vielä lujitti:
"Ka, sanoohan sen jo tääkii seleva järk."
VI
Tämä välikysymys oli keskeyttänyt varsinaisen asian, mutta pian siihen taas onnistuttiin palaamaan. Väiteltiin yhä, kierreltiin ja kehuttiin. Viimein muisti Pekka Puavalj asiansakin, tosin himmeästi, tajusi jo ajan olevan kiirehtiä ja myönsi rutosti:
"Ka, kun oot kerran pettee jutkauttanna hevoskaupassa, niin pettee jysäytä yhellä tielläsj tässä piippukaupassakii… Sittepähään on sinullaa jo helevetin molemmat avaimet vyötäisilläsi … niin jotta piäset kolokuttamatta sinne sisään!"
Niin se alkoi kauppa valmistua. Tingittiin vain välirahoilla. Markasta lähdettiin, mutta loppujen lopuksi tuli siitäkin huikkokauppa. Kun kaupat oli tehty, järkeili Pekka Puavalj: