Mutta silloin tarttui asiaan Heleka, tokaisten ynseästi:
"No mikähään välj tuolla nyt on!… Savu kuin savu, tuljpa häntä vaikka kissan hännästä!"
Tämä rutto puhe pani kaikki vähäksi aikaa vaikenemaan. Mutta kohta selvisi toki Pekka Puavalin äly, ja hän äännähti:
"Ka, eipä ne akat ymmärrä savun piälle mitään!"
Siitä saivat toisetkin miehet rohkeutta ja alkoivat puolustaa omaansa.
Ensiksi murahti vielä Pekka Puavalj lisäksi äskeiseen:
"Sillä on sillä tok savulla välj."
"O-on … on sillä välj!" vahvisti Viänänenkin innokkaasti ja Ierikkä ihan lämmiten huudahti:
"No ilimankos se oisj ero maulla, jos ei ihellään savulla ois mitään välii, vaan kaikki ois vuan yhenlaista kitkeree … jotta vetjpä häntä henkeesä vaikka puun savuu!"
Siitä sukeutui omituinen välikysymys, onko yhden tupakan savu parempaa kuin toisenkaan. Väiteltiin aivan tosissaan. Asia rupesi jo ottamaan niin kovalle, että Viänäsen käski vaimoansa:
"Oo joutavoo kinoomata… Eivät ne akat kuitenkaan ymmärrä tupakan piälle mitään, enemmän kuin piru autuuven."