Jumppanen oli sekaisin, tapaili sanoja, ei löytänyt selviä ja sanoi umpimähkään:
"Ka, siitä kun minä halasin sitä Ökön akkaa… josta se Ökökin sitä
Pirhosta kärttää!"
Hän iski kirveensä pölkkyyn ja Juntunen lähti Pirhosta käräjiin haastamaan.
* * * * *
Jumppanen oli taas lähtenyt tervasmaallensa mieli mustana. Hänelle oli selvinnyt, että Tuunainen oli ollut Pirhosen apuna perätöntä juttua levittämässä, ja luonto oli alkanut myrtyä Tuunaisille. Ei hän käsittänyt mitä Tuunaisellakin olisi ollut hänelle kostettavana.
Niissä ajatuksissa saapui hän ojalle, josta hän oli oman porraspetäjänsä pois vetänyt. Ojan yli oli juuri tullut Joonas mustalainen porsaansa ja suuren joukkonsa kanssa, kulkien Tuunaisen kaatamaa porrashirttä myöten, ja levähti nyt rannalla, jonne oli hevosensakin uittanut, ja siunaili:
"Siunaus vuotakoon hänelle joka on porraspuun hakannut ja mustalaiselle tien valmistanut!"
Sitä ei Jumppanen enää sietänyt. Hän tiesi että porraspuu oli Tuunaisen kaatama, ja Tuunaista siunasi nyt mustalainen. Joonas lähestyi häntä ja kerjäsi tupakkaa.
"Annan minä sinulle tupakat!" murahti jo Jumppanen. Mustalainen hämmästyi. Jumppanen kiukutteli itseksensä:
"Se siunaus pitää lähteä Tuunaiselta ja vuotaa Jumppasen porraspuulle!"