Ja oitis käskikin hän mustalaista:
"Mene sukkelaan siitä ojan yli takaisin niine rutajoukkoinesi ja tule toista porraspuuta myöten yli!"
Toinen ällistyi, mutta Jumppanen sanoi siinä olevan toden edessä:
"Luuletko sinä minun joutavan mustalaiselle joutavaa leikkiä puhumaan!"
Mustalainen jo kirosi, mutta Jumppanen vannoi:
"Vaikka mahani syön, mutta mustalaisen pitää totella!"
Mustalaisen akka sekaantui asiaan ja syntyi riita. Lapsijoukko huusi ja kiroili vanhempiensa apuna ja mustalainen oli kova.
Silloin sieppasi Jumppanen seipään ja ajoi koko joukkueen takaisin, työnsi oman hirtensä portaaksi ja pakotti joukon palaamaan sitä myöten uudestaan takaisin. Kiroillen lähti mustalainen pyrkimään kylää kohti, kiersi Jumppasen mökin aikoen yöpyä Pirhosen mökille, ja Jumppanen lähti työmaallensa.
Mutta työstäkään ei nyt tullut mitään. Kun hän oli asiaa miettinyt, löysi hän yhden ainoan valopilkun. Hän päätteli:
"On se toki hyvä, jotta se aisapuoli tuomari on jo virkaheittona ja tämä nykyinen toki on siksi älykäs että ymmärtää tämän yksinkertaisenkin ihmisen asiaa puolustaa!"