Mutta kauvan ei sekään ilo jaksanut mieltä virkeänä pitää. Mieleen johtui taas tilan koko toivottomuus: Vaimo oli vierotettu, Pirhosen joukko voi lisääntyä. Hän koetti ajatella lepytellä Susoa, miettien:
"Jos sille heittäytyy oikeaksi vehnäseksi niinkuin oikeana kosinta-aikana, niin sulaa sen sydän!"
Mutta silloin muisti hän, että Suso oli koskenut hänen nenänsä näppylään. Sitä hän ei voinut sietää, vaan vannoi:
"Ei!… Ei vaikka mikä!… Hän on ruvennut tuomarin akankin kanssa vetämään yhtä köyttä tästä näppylästä!"
Sitä ajatellen ryhtyi hän juurittamaan kantoa kuin karhu.
VIII
Mikko Pirhonen keitti huttua päivälliseksensä. Vesi oli ruvennut kiehumaan, hän tarttui hierimeen, ripotteli toisella kädellään jauhoja kattilaan ja alkoi hämmentää. Siinä hämmentäessänsä hän kehui:
"Luuleeko se Liisa, että tämä aikuinen mies kuolee nälkään jauhovakan edessä, vaikka ei olisi akkoja koko Pirttipohjassa!"
Hän kohensi tulta. Vesi porisi kattilassa. Hän jatkoi:
"Tämä minun akka on toki niin hyväluontoinen, että ei sen pahempaa elämää nostanut! Mutta toista se on Jumppasen akka!"