"Itse mä varastan hevosia ja akkani kerjää pullaa!"
Tuomari joi vettä, ähki, lepäsi ja käski puhua edelleen, Jumppanen jatkoikin, alkaen selittää sitä että Pirhonen pääsee hänestä edelle lapsiluvussa.
Tuomari pyyhki hikeä otsaltansa ja kehotti pysymään asiassa. Jumppanen siihen huomautti:
"Tämä se onkin se pääasia ja oikea totuuden juuri… Sillä nyt ei enää
Pirttipohjassa laula muualla haikara kuin tämän Pirhosen mökillä…"
Pirhonen huomasi mustalaisen sotkevan asiaa ja raapi päätänsä, pyyhki sitte pitkällä nutun hihalla nenäänsä ja sekosi:
"Se on tämä Pirttipohjan mustalainen huonomuistinen, vaikka kyllä se valan tärkeyden silti ymmärtää!"
Mutta nyt alkoi tuomari jo aavistaa asian, ja laskettuansa että
Jumppanen on jo saanut sakkoja yhden aisan hinnan kävi hän siltavoudin
kanssa ottamassa väliryypyt ja alkoi syventyä asiaan antamalla
Jumppaselle puhevuoron.
* * * * *
Tutkinto oli jo kestänyt kuusi tuntia, kun asia alkoi hieman selvitä.
Nyt jo selitti Jumppanen unensa jatkoa:
"Sitte kun tämä Ökö oli nylkenyt minun selästä sen karhun nahkan ja vienyt sen tälle Luikuriselle parkittavaksi ja tämä Luikurinen vielä viskasi minut itseni parkkitiinuun, vaikka koko ruumis oli nilellä, niin minä suutuin ja sanoin, jotta ne karhun nahat pitää parkituttaa Koljosella."