Asia yritti jälleen sotkeutua. Saatiin kumminkin sen juoni vielä käsiin, ja Jumppanen voi jatkaa:
"Mutta tällä Pirhosella oli vihaa Koljoselle siitä kakarapytystä ja se vaan penäsi, että Luikurisella pitää parkituttaa. Ja muun hyvän lisäksi se vielä teki valmiit kaupat minun tietämättä ja lupasi Luikuriselle minun vasikan…"
Hän oli jo hikinen hartioilta, kun tunnusti:
"Kun se sitte vielä rupesi sen juuttaan akka harakkaa kehumaan, niin silloinhan minä sanoin, jotta mene tiedä jos se sen akan kanssa elää."
Asia alkoi selvetä ihan juuriaan myöten koko Pirttipohjalle, sillä Pirttipohjassa on jokainen tottunut hämäryydestä selvän saamaan, kun ovat siihen omissa puuhissaan oppineet. Jo näkyi hymyileviäkin naamoja. Kun oli saatu selville, että Jumppanen ei ollut Ökö-Antin akan kanssa tehnyt muuta kuin käskenyt sen syleillä Anttiaan, vaati Jumppanen tiukasti:
"Ja nyt minä vaadin, että tämä Pirhonen panee sormet kirjan päälle ja vannoo Suson kuullen koko sielunsa autuuden kautta, jotta Jumppanen ei ole ollut Ökön akan vieressä, eikä tehnyt muuta kuin halannut, ja senkin ainoastaan sen tähden, että rauha ja rakkaus vallitseisi Pirttipohjassa!"
"Ka mikäs sitä on oikean asian päälle vannoessakaan!" lupasi jo Pirhonen. Pian selvisi miksi hän oli perättömän jutun levittänyt. Suso jo turisteli nenäänsä ja kuivaili silmäkulmiansa. Tuomari tiedusteli mitä rangaistusta Jumppanen vaatii Pirhoselle. Tämä sanoi:
"En minä näitä ajallisia sakkoja hänelle, kun sillä on muutenkin köyhyys ja se on huono työmies."
Hän harmistui kärsimyksiänsä muistellessa ja vaati kovalla äänellä:
"Hänet pitää tuomita koko yhdeksi talveksi elämään akastaan erillään samanlaisessa maasaunassa kuin minä elin, ja Pirttipohjan ei enää pidä minun kunniaani koskea linnun höyhenelläkään."