Syntyi pieni puheloma. Sen lopussa pyysi miehestänsä huolestunut Suso
Pirhosta:
"Katsoisit vaikka sinä Pirhonen, jotta tämä Jumppanen ei pääsisi telläytymään suoraan karhun suuhun!"
Ei kukaan vastannut. Vakava asia oli tehnyt miehet tavallista jörömmiksi. Vihdoin nousi Pirhonen, kopisti porot piipustansa ja sanoi:
"Ka mitäpäs siinä muuta kuin aletaan vääntäytyä Suolamäkeen."
Nyt alkoi Jumppanen selittää peräytyvänsä. Hän väitti:
"Tokkopa tuo sieltä asti lehmän säkään ylettänee!"
Pirhonen haistoi asian käänteen, istui kotvasen ääneti ja lopuksi sylkäsi vihaisesti. Jumppanen huomasi sen ja puolustautuakseen selittää jauhoi:
"Kun tuohon Hukkakalliollekin asti tulee, niin sittepähän hänet näkee."
Pirhonen älysi nyt asian ja myönnytti ivalla:
"Tuleehan se Hukkakalliolle!… Ja hyvässä lykyssä tulee tämän
Jumppasen karjaankin… niin kuin karjan lisäksi!"