"Ka mitäpäs tässä enää viivyttelee! Kun tällä Jumppasellakin on jo eväskontti valmiina."
Hän haparoi jo lakin päähänsä, imasi lähtösavut ja hoputti:
"Mitä sille sitte muuta kuin tie pieksujen alle!"
Mutta Jumppanen näytti hautovan ajatuksiansa. Hän huomasi olevan toden edessä ja ryhtyi tutkimaan asiaa tarkemmin, kysyen Kokolta:
"Missä asti sinä sitä näit?"
"Ihan siellä Sopellahan minä sitä kuulostin… Siellä aivan Suolamäen takana se kiljasi!"
Hän sylkäsi ja vahvisti:
"Rämesuon seutuvilta kuului karjunta… Kolmen äänellä tuntui karjasevan!"
Jumppanen tyyntyi. Suolamäen takaa oli hänen ja koko Pirttipohjan karjamaille niin pitkä matka, että lehmillä ei ollut mitään hätää. Pirhonen luuli Jumppasen ajattelevan metsästysmatkan pituutta ja hän alkoi kaunistella asiaa, selittäen:
"Onhan tästä matkaa. Vaikka kauvankos sitä joukolla pitkääkään matkaa astuu!"