Hän miettiä pinnisti karhun kokoa sen äänen perusteella, ja kun ei oikein päässyt siitä selville, tiedusteli lisää:
"Et tainnut sitä itseään sen enemmältä nähdä?"
Kokko oli ajatuksissansa. Kun vastaus viipyi, jatkoi ja selvensi
Pirhonen kysymystänsä:
"Niin että itsestään varsinaisesta pedosta et tainnut nähdä muuta kuin minkä sen karjasun vaan?"
"En… en nähnyt muuta."
Kaikki kolme miettiä jurnasivat nyt karhun kokoa. Pirhonen vahvisti:
"Kyliä siinä täytyy olla jo sitä ruumiillistakin kokoa, kun semmoisen äänen päästää itsestänsä."
"Täytyyhän siinä olla jo ruumista jos voimaakin", kehui Kokko ja
Pirhonen varmisti:
"Täytyy siinä olla… Ei se ihan tyhjästä semmoinen äläkkä pääse."
Sillä lailla saatiin käsitys karhun koosta. Epäselvä se kyllä oli, mutta ei Pirhonen tarkemmasta välittänytkään. Jumppanen puolestaan mietti miten etäällä karhu on ja kuvitteli sen koon suunnattomaksi. Kun nyt kaikki asiat olivat näin selvillä, teki Pirhonen jo ruton lopun, ehdottaen: