"Mutta se on sinullakin se ylpeyden sisu semmoinen, että pitää vaan joka paikkaan tunkeutua ensimäisenä, vaikka pää menisi."
Olli oli saanut kirveen hiotuksi ja Suso lisäsi: "Ikäänkuin tästä paljaasta kunniasta ihminen sen kylläisemmäksi lihoisi… Mutta sitä vaan pitää sinunkin yrittää ja vuovata. Se vaan sinunkin perisyntisi käskee ja sanoo, että eivät ne muka muut miehet miehiä olekaan… Ja sitä pitää vaan tunkeutua suoraan karhun kitaan, jotta ei vaan Pirhonen pääsisi kehumaan!"
Hän olisi jatkanut jos kuinka kauvan. Mutta silloin palasikin Mikko
Pirhonen ja toi Olli Kokon tullessansa. Molemmat istahtivat, Pirhonen
pankolle ja Kokko penkille. Panivat tupakan, ja sen tehtyä alkoi
Pirhonen puhelun:
"Tässä se nyt on tämä Olli Kokko."
Jumppanen tuherteii piippunsa kanssa selvitellen sen hikireikää ja kysyi:
"Kuuluukos sitä tälle Kokolle mitä?"
"Mitäpäs sitä tälle köyhälle kuuluisi muuta kuin tuota ryöstöherran tuloa ja papin saatavien kuuluutusta", kehasi Kokko ja Pirhonen lisäsi:
"Tämä Kokkohan sen on nähnyt… Oliko tuo suurikin, rutkale?"
"Ei tuo järin suurinta sorttia ollut… Oli nyt sen verran kokoa, että kun karjasi, niin kävyt karisivat kuusista, vaikka itseään petoa ei näkynyt", selittää väänsi Kokko. Pirhonen siitä päätteli:
"On se silloin jo ollut aika ruutana, kun semmoisella voimalla karjasi."