* * * * *
Kului aika. Molemmat miehet sattuivat samalle työmaalle ja lepäsivät nyt lojuen nurmella mahallaan ihan nenätysten. Jumppanen oli tarjonnut Pirhoselle piipun perät ja Pirhonen Jumppaselle omansa. Nyt he nauttivat tätä toistensa vierasvaraisuutta pureksien mälliänsä.
Ja siinä otti Jumppanen asian puheeksi. Hän ehdotti:
"Vaikka kyllä se on varovinta, että hävitetään se Itkukallion viinasauna ja metsä poltetaan tervaksi!… Sillä kuka sitä muuten osaa mennä takuuseen tästä syntisestä ihmisestänsä!"
Sitä oli Pirhonenkin ajatellut. Jumppanen vielä lisäsi:
"Niillä tavaroilla maksetaan ne Ökön viinat ja kun tätä veljeyttäkin ja sovintoa nyt on näin piisalle asti, niin mikäs se on elää pötköttäessä!"
Ja siinä päättivät he asian lopullisesti. Pirhonen rakensi sovintoa edelleen. Hän lähti kiertämään Jumppasen saunan rakentamisasiaan, sillä hän oli aikonut puuhata sitä varten talkoot ihan omin varoinensa. Hän alkoi asian:
"Vielähän se sinäkin olet miesijässä oleva mies!"
"Ka onhan sitä niitä vielä elonpäiviä jälellä", karnautti toinen.
"Ja eikähän se tämä Susokaan ole vielä ihan ikäkulu!" läheni Pirhonen asiaa, pureksi mälliä ja meni yhä likemmä sanoen: