Mutta Tiilikaisen tervahaudan luo tultua, kun rähinä yltyi näreikössä, rohkaistui Pirhonen väkisinkin sanomaan:
"Tämä on vähä kolkko ja kamala paikka!"
Jumppanen pysähtyi kiitollisena ja murahti asian peitteiksi:
"Jopa tässä on tupakoimisaika!"
Mietiskeltiin, kumpi lähtisi etumaisena. Pirhonen uskalsi etemmä, arvellen kuin ohimennen:
"Mikähän siellä ihan korpin äänellä rääkkyy ja rähisee?"
Toinen vaikeni. Silloin hoksasi Pirhonen sanoa viimeiset sopivat sanat:
"Vaikka eipä tämä oikea ristitty yhtä pimeyden valtakunnan kehnoa hätkähdä!"
Silloin oli Jumppanen valmis. Hän virkkoi verkallensa:
"Mikäpäs siinä on. Kun katsoo, niin sittehän näkee mikä se on."