Pirhonen muisti kauheaa untansa. Taas huomautti Jumppanen:
"Mutta ei se karhukaan saisi jänistä tahi oravaa tapetuksi, jos lähtisi metsästämään!"
Sitä hän mietti syvästi ja lisäsi:
"Se on niillä molemmilla oikeastaan tuo voima käpälässä, sekä jäniksellä että karhulla!… Kun se olisi tämä ihminen semmoinen kaksiteräinen miekka, jotta sillä olisi toisella puolen karhun ja toisella puolen jäniksen käpälät."
"Mitä sinä oikeastaan sillä tarkotat edessanoa?" tiedusteli nyt
Pirhonen. Toinen selitti:
"Se vaan tämä ihmisen ajatus muuten selkenee ja pyrkii viisauteen näin vaaran ovella, jotta sitä ei tuota kuolemaa huomaakaan!" selitti Jumppanen tilansa aivan oikein.
Silloin löysivät he vieläkin vereksempiä karhun tavaroita, ja niiltä johtivat jälet suoraan näreikköön. Jumppanen sanoi:
"Siellä se nyt on!"
Jälellä oli siis vaarallisin kierros: Oli tarkastettava johtivatko jälet isompaan saareen asti vaiko vain sen sivulla olevaan pieneen näretupsuun. Sitä tehdessä piti kulkea molempien näreiköiden välitse, ehkä aivan karhun nenän alitse. Jumppanen alkoi jo kahlata, mutta silloin teki Pirhonen ruton päätöksen puhua asia loppuun. Hän alkoi päättävästi:
"Kuule Jumppanen! Sinä olet yleensä rehti mies ja minä sinusta pidän.
Istuhan tänne kelolle!"