"Ka ota nyt pois! Ei siitä suu ijäkseen väärään muikistu!"
"Eihän se muikistu!" kiitti Jumppanen ja ryyppäsi. Pirhonen seurasi esimerkkiä ja todisti:
"Kylläpä on viinan voima pakanassa!"
Ryypättiin, Kielen kantimet heltyivät, puhelahjat liukastuivat.
Pirhonen jo toisti:
"Voitettu, voitettu on se piru, ja karhun koivissa on kierros kahleena!"
"Voitettu on piru! Mutta kyllä siinä pojassa olikin voittamista!" alotti Ökö-Antti yht'äkkiä oman urotyönsä kertomista. Varovaisuuden vuoksi muljautti Jumppanenkin pimeään kuusikkoon, kun Ökö alkoi pirusta puhua. Kaisa, joka huolehti että paikka ei menettäisi pyhää kammoansa ja siitä johtuvaa turvallisuutta, pisti askareittensa lomasta väliin:
"Mitä tuon nimestä mainitsee! Suuttuu vielä ja ties herra minkä elämän nostaa."
Aluksi se tuntuikin hillitsevän Ökön kertomishalua, ja vakavana murahti
Pirhonen:
"Vai oli voittamista! Tietäähän sen… Satuitko ihan näkemään hittoa?"
Maistettiin tuohitötteröistä ja Ökö kehasi: