Juotiin. Kertoja yltyi:
"Minä sitä alussa suinailin, enkä muistanut, missä minä olin niin paikkaiset sarkahousut nähnyt. Mutta sitte hoksasin, että sen jalassa olivatkin ne Pekka Seppäseltä varastetut housut."
Hämmästyttiin siitä.
"Vai Seppäsen housut sillä olivat?" ihmetteli Jumppanen.
"Seppäsen. Minä sitä jo sille ihmettelin, että mitenkäs ne minua syyttivät näiden housujen varkaudesta, mutta se vaan ruuvaa sarven päästään, täyttää sen viinalla niin kun tämän tötterön ja… No ryypätään!"
Jumppanen mietti ja kysyi:
"Ihan omin lupinsako tuo sen sarvensa otti ja täytti?"
"No johan se nyt tämmöiseltä mieheltä lupaa kysyisi!… Jotka eivät älyä käskeä vieraita housuja pois heittämään!" äkäili Kaisa, mutta Ökö puolustautui käskien Kaisaa:
"Pese sinä vaan sitä viinalaskua eläkä hänklätä, ja anna rauhassa kertoa!… Tottapahan selviää sitte asia!"
Miehet raapivat päätään ihmetyksestä. Ökö pyyhki peukalon takapuolella nenänsä alustan ja innostui: