"Se potkii ja sätkyttää mutta" — hän nyhti oksalla kuivavaa Kaisan hametta näytteeksi ja selitti: "mutta minä vaan nyhdän näin lahkeesta ja sanon: 'Anna pois ne Seppäsen housut, tahi koko kinttusi nyhtäsen!'"
Jumppanenkin oli yhtenä hymynä ja raapi korvallistansa ilosta. Pirhonen tiedusti:
"Antoiko housut pois?"
"No se huutaa ensiksi: 'Elä revi housuja! Elä revi, Ökö, housuja!'"
Nauraa rähistiin ja juotiin.
"'Elä revi housuja!' huutaa vaivattu taas, mutta minä vaan nyhdän lahkeesta ja sanon: 'revin uhallakin!' Viimein pudota ropsahti pakana maahan."
"Vai putosi rietas!" innostui Jumppanen.
"Putosi. Ja silloin minä julmistuin, sanoin: 'Nyt sitä koitellaan oikeata käsirysyä!' Mutta entäs tämä: rimpsauttaa näin jalkaansa, kiskasee sarvet päästänsä, kuumentaa ne tulessa, jotta niiden piti paistaa kuin tulinen rauta, ja pistää ne taas päähänsä!… Ja meneppäs silloin sylipainiin!"
"No on pakanalla metkut!" ihmetteli Pirhonen ja Jumppanen huomautti:
"Kun et hoksannut pahuusta viinalla narrata… jotta olisit humalassa ollessa köpertänyt!"