Kertoja sai siitä jatkon. Hän selitti:
"Ka tarvitaanpa ne viinat parempiinkin suihin… Mutta sitte me istuimme tähän laudan ääreen ja minä sanoin: 'Juodaanpas nyt näistä tuohisista sarvista kilpaa.' Se suostuu ja juotiin siinä toinenkin mahallinen, ennen kun pää tuli täyteen! Mutta kun oli jo kuudes mahallinen juotu, niin jo ukko sanoo: 'Eikö Antti tanssita?' kysyy."
Kaikki olivat yhtenä korvana.
"Ka voihan tuota pyörähtää, suostun minä ja ukko tiedustaa:
'Melkutostako tanssitaan vaiko kappia?' Minä ehdotan melkutosta, ukko
tahtoo kappia ja lopulta me tanssimme molempia, näin… Tulehan
Pirhonen pariksi… Tule vaikka Punkin tyttö sieltä kolmanneksi…
Tule, tule! eläkä vänkäile! Jumppanen lyö tahtia!"
Tyttö totteli, samoin Pirhonen. He alkoivat tanssia, vaikka Kaisa torailikin. Lauloivat vielä tanssiessa:
"Minäpä se tanssin melkutosta
kultani kanssa kappia."
Se kerrattiin ja jatkettiin:
"Onkos sinun rinnassasi kiiltäviä nappia?"
Kun tanssi oli tanssittu, naurettu ja ryypätty, alkoi Kaisa jo surkeilla viinoja, kun ei ollut maksusta puhetta. Hän rupesi riitelemään miehellensä:
"Eikö sinullakaan ole parempaa tehtävää kuin tanssia melkutosta ja juottaa pirulla viinat ilmaiseksi!"