Punkki-Matti lepytteli Kaisaa:
"Elä Kaisa suutu! Kyllä piru aina nahallansa viinat maksaa!"
Kaisa tyyntyi, äkäillen ainoastaan viinapannulle, Ökö jatkoi:
"Mutta viimein kellistyi ukko tuohon havun oksille näin."
Hän näytti miten se oli kellettänyt, toiset nauraa rähisivät, hän kömpi taas pystyyn ja lopetti:
"Silloinpa se olikin asia valmis: Minä ruuvasin sarvet sen syötävän päästä irti ja päästin remelin vyöltä, jotta housut putoaisivat jalasta, kun se lähtee juoksemaan. Herättyänsä tapasi sarviansa ja kun ei löytänyt kirosi: 'Voi perhana!'"
"Vai ei omalla nimellään kironnut!" — hymyili Jumppanen. Ökö ylpeili:
"Mutta ei auttanut muu kuin housut näpissä piti ukon lähteä mennä junttuuttamaan näreikköön. Tuossa kallion reunalla minä sitte annoin vaan potkun peruukseen ja sinne se kalliolta alas pyllähti!"
Nyt miehet nauroivat ja joivat. Viina teki asian uskottavaksi.
Ainoastaan Jumppanen epäili:
"Entäs ne sarvet?"