Nyt alkoivat Jumppasen mökissä synkät ajat. Isäntä itse hautoi vihaansa ja murjotti. Pere arkaili, ja Suso ihmetteli:
"Sekö häneen nyt piti mennä, en paremmin sano!"
Ja vihaisena lähti Jumppanen aina tervasmaalle ja väänsi ja laski vahingoitansa, suututteli Pirhoselle ja Luikuriselle, kunnes vihoissaan sieppasi palikan, viskasi sillä puussa istuvaa varista ja ärjäsi sille:
"Häh!"
Varis lähti rääkkyen lentää kupsuttamaan. Juuri silloin oli Jumppasen takaa tullut paikalle Simo Tuunainen, imasi savut, sylkäsi ja kysyi:
"Varistako sinä viskasit?"
Se suututti Jumppasta. Toinen istahti ja nähtyänsä Jumppasen olevan tervastöissä kysyi taas:
"Tervaksiako sinä juuritat?"
"Tervaksia!"
Ei hän vastausta odottanutkaan, eikä siitä siis välittänyt, valitsi puun, alkoi sitä vestää ja selitti: