"Sattuikin tuosta hyvä pyttypuu… Se Luikurisen akka kärtti tekemään hänelle maitopyttyjä."
Jumppanen laski:
"Se jo punikin perillisien maitoa varten uusia pyttyjä!"
Rajusti alkoi hän heilutella kirvestään. Kannon juuret ryskivät katkeillessansa. Hän kadehti:
"Parissa kymmenessä vuodessa sille on syntynyt punikin vasikasta jo tuonne kolmattakymmentä lypsävää ja lisäksi niiden vasikat!"
"Luikurisen… Luikurisen akalle pitää tehdä maitopyttyjä!" jupisi
Tuunainen vestellessään. Jumppanen päivitteli itsekseen:
"No on sillä halvatulla silloin tuota maitoa ja karjaat…"
Hän ei enää sietänyt koko Tuunaista. Päästäksensä siitä eroon keskeytti hän työnsä, kun oli kannon irti vääntänyt, ja lähti pois. Mutta Tuunainenkin oli lautansa vestänyt ja lähtien Jumppasen perästä astua rehvaisemaan, sanoi:
"Joko sinä lähdet pois?"
Jumppasta kiusasi koko Tuunaisen seura ja hän mietti miten päästä siitä eroon. Ei ilennyt suorastaan käskeä eroamaan.