"Ähä!" riemastui Suso huomattuansa miehensä kielen hellinneen, ja
Rönty-Kaisa, jolta Liisa oli Pirhosen ryövännyt, siunasi:
"No herra isä siunatkoon sitä Luikurisen akkaa!… Vai sen Pirhosen se sai vietellyksi kelkkaansa!"
"Sen", murahti Jumppanen. Hän tunsi helpotusta rinnassansa. Akat alkoivat siunailla ja sadatella. Jumppanen lähti maasaunaansa ja kylpi riemuisan kylvyn.
VIII
Rönty-Kaisa, kuten jo huomautettu, oli oikeastaan nuorena aikonut päästä Pirhosen akaksi, ja Pirhonenkin oli ihan tosissaan juossut Kaisan jälestä. Mutta silloin sattui Pirhoselle se onnettomuus, että hänen nykyinen vaimonsa, Kutvosen tyttö Liisa, sai ennen aikojansa lapsen ja ukko Kutvonen uhkasi nostaa eläkejutun, jos ei Pirhonen nai hänen tyttöänsä lopullisesti. Tietysti oli Pirhosen silloin pakko hylätä Kaisa, ja elikin Liisan kanssa onnellista elämää. Varsinaista riitaakaan ei ollut vielä sattunut koko yhdessäoloaikana.
Mutta siitä lähtien oli Rönty-Kaisa hautonut kostoa Liisalle. Sopivaa asiaa vaan ei ollut sattunut milloinkaan, vaikka hän oli kyllä hierotellut ja hieronut riitaakin jos millä tavalla.
Riemastui hän siis kuullessansa Jumppaselta minkälaisen miehen Liisa oikeastaan olikin Pirhosesta saanut. Ja vaikka hänellä olikin vielä entistä leipää ainakin kahdeksi viikoksi, ei hän malttanut odottaa, vaan varusti kerjuuvehkeensä ja lähti kuuden lapsensa kanssa kerjuumatkalle, saadaksensa siten asiaa poiketa Pirhosen mökkiin viemään Liisalle terveisiä. Nuorinta lastansa hän kantoi selässänsä. Toiset jaksoivat jo itse perästä juosta, kun hän etumaisena taivalsi polkua myöten.
Kun hän saapui Pirhosen mökkiin, ei Pirhosta ollut kotona. Liisa paikkasi hänen alushousujansa ja olikin tavallista iloisempi ja toivorikkaampi ja hyvitteli lapsiansa:
"Saavat ne lapsetkin nyt orehkoita ja mesileipää, kun rytkyläinen tulee!… isällä on kolme karhua kierroksessa, niin jotta on millä ostaa lapsille namuja!"
Silloin työntyi mökkiin Kaisan risainen perhe. Mokin lapsilauma riemastui, ja kuului kuin yhdestä suusta: