"Silloin sillä olisi asiaa juosta Luikurisen luona joka päivä ja akka voi satuttautua silloin aina tiellä vastaan!"
Rönty-Kaisa poltteli piippunysäänsä pankolla. Jumppanen laski taas:
"Niillä pahuuksilla on varmasti yhteinen juoni minua vastaan…
Luikurisen akalla ja Pirhosella!"
"Panisit nyt Jumppanen tästä minun kukkarosta tupakan!" tarjosi kerjuuaikeissa jo Rönty-Kaisa, saadaksensa siten Jumppaselta vastatupakat. Mutta ei ollut toinen kuulevinaankaan. Hän jatkoi:
"Ne aikovat minut yhdessä nujertaa ja sitte Luikurisen kuoltua mennä naimisiin ja ostaa miehen peruilla tämän Pirttipohjan!"
Kaisa taas äkäili virkansa puolesta:
"Senkö leivällä tässä kohta elänee, kun ei enää ole kuppuutakaan koko Pirttipohjassa!… Mihin heistä nyt lienee kaikista se paha veri kuivunut, kun ei saa sitä enää sarven täyttä koko kylästä!"
Jumppanen mietti vaan, miten alkaa puhe. Ei tahtonut sisu antaa myöten. Hän väänsi sitä alkua toista tuntia, mutta ei vaan ottanut lähteäksensä.
Mutta nyt varustautui Rönty-Kaisa jo pois lähtöön, Jumppanen pelkäsi menettävänsä hyvän tilaisuuden, ja hänelle tuli kiire. Umpimähkään murahti hän syläistessänsä, lattiaan tuijottaen:
"Sen Luikurisen akan kanssahan se Pirhonen jo yhtä pitää!"