"Mikäpä tämän on jumalan viljan kelvatessa… Kelpaavat nuo toisille akoille miehetkin vaikka he olisivat missä rypeneet!" Kaisa oli nyt ylpeä asiastansa, sillä hän tunsi olevansa voitolla. Lapset tappelivat oven suussa. Kaisa odotti sanojensa tehoa. Liisa ei näyttänyt älyävän. Silloin hän meni likemmä asiaa, arvellen:
"Montakohan lasta sillä oikeastaan tälläkin Pirhosella lienee?"
Nyt jo suuttui Liisa ja mutisi:
"Olisi noita tässä itselläkin elätettäviä!… Mutta siihen vielä vääntäytyy kerjäläisiä, jotta mökki on haleta!"
"Montakohan sillä Pirhosella sitte mahtaa olla jo muualla, kun jo mökilläkin näkyy puoli tusinaa", ihmetteli Kaisa. Liisa ei viitsinyt enää vastata.
"Montako lasta sillä on Pirhosella ylipäätään?" korotti Kaisa silloin ääntänsä, ja kun ei vieläkään vastausta tullut, yltyi hän vielä lujemmin:
"Montako liikaa lasta sillä Pirhosella on tuolla maailman harteilla juoksemassa?"
Nyt Liisa jo ärjäsi lapsillensa:
"Sukkelaan siitä penkille istumaan ja erilleen niistä kakaroista!"
Lapset hiljensivät vähän meluansa. Mutta Kaisa hönkäsi: