* * * * *
Sinä päivänä raatoi Pirhonen kuin raivostunut. Tervaspino suureni aivan silmissä, ja koko ajan hautoi hän naapurinsa kataluutta. Vasta iltamyöhällä istahti hän lepäämään ja alkoi varsinaisesti asiaa pohtia. Kauvan harmiteltuansa huudahti hän:
"No voi tuota Jumppasen hyväkästä!… Otappa nyt ja koplaa minut
Luikurisen akkakuontalon kanssa, jotta koko Pirttipohjan maa nauraisi!"
Hän alkoi miettiä millä kostaa. Yht'äkkiä johtui silloin asia mieleen:
Olihan Jumppanen syleillyt Ökö-Antin Kaisaa! Hän löi näppiä ja vannoi:
"Maltahan!… Maltahan Jumppanen, kun tämä Pirhonen paukauttaa!"
Ja oitis lähti hän Tuunaisen mökille. Matkalla hän laitteli juonta. Hän
muisti miten Jumppanen oli yöllä humalassa kulkiessa kerskannut että
Suso ei ole enää hänen akkansa, vaan että hän ottaa eukoksensa koko
Pirttipohjan. Oitis hoksasi hän:
"Se ruoja vaan yritti tällä tavalla peittää jälkensä ja vyöryttää nämä aviolliset pillansa Pirhosen niskaan!"
Hän kiirehti kulkuansa ja varmistui voimiensa mukaan Jumppasen syyllisyydestä.
Tuunainen vannehti Luikurisen pyttyä, kun Mikko saapui. Voiton iloisena istahti ja alotti asiansa sanoen:
"Vai sitä se Luikurisen akkaa Jumppanen minulle hieroisi!"