Pirhonen pysähtyi, tarjosi tupakan, ja he istahtivat puhelemaan.
He olivat jo puhuneet Tuunaisen viimevuotisen hevoskaupan selväksi, kun
Pirhonen kysyi kuulumisia.
"Eipä tässä mitä uusia… Se Rönty-Kaisa se vaan oli akalle vähän jutunnut siitä Luikurisen akasta, jotta se elää toisen miehen kanssa", väänsi Tuunainen.
Se oudostutti Pirhosta. Hetkisen ihmeteltyänsä hän tiedusti:
"Tuota akan pahuusta!… Kenenkähän tuo rietas villitsi?" Kun Pirhonen tenäsi toistamiseen, sanoi Tuunainen:
"Ka eipä se varmuudella tiennyt muita kun minkä vähän oli sinusta puhetta."
Pirhoselle selvisi nyt hetkessä Liisan viha. Hän tuli sanattomaksi.
Tuunainen lohdutteli häntä:
"Eivätkä ne sinustakaan muut tietäisi, mutta kun se Jumppanen on sanonut tavanneensa sinut ihan verekseltään…"
Pirhonen kirosi. Tuunainen toisti:
"Ja vasikan on vielä sanonut sinun luvanneen Luikurisen akalle kiilloiksi!"