Tuunainen oli epäilevinänsä:
"Vai semmoista se on se Jumppasenkin ristillisyys!"
"Semmoista! Silmän lumettahan se on aina ollut", todisti Pirhonen.
Illan kuluessa selvisi koko asia. Pirhonen kertoi sen nyt yksityisseikkoja myöten, selittäen:
"Eihän se muuten olisi vielä uskaltanutkaan siltä Ököltä, mutta sitte otti ja ostaa sipasi kaikki Ökön viinat ja juotti Ökön humalaan."
"Vai on sillä Ököllä taas viinoja!… Olisi tähän meidänkin mökille tarvittu tilkka", keskeytti Tuunainen. Pirhonen jatkoi:
"On sillä niitä… ja kun Ökö sitte nukkui, niin vierittivät sen vaan kuusen juurelle kuin pölkyn… Akka siinä vielä lopussa avitteli Jumppasta…"
"Voi ruojia!" siunasi Tuunaisen eukko. Pirhonen täydensi:
"Ja Jumppanen akan kanssa sitte havusaunaan…"
"No voi tuota pakanaa!" keskeytti Tuunainen. Toinen varmisti: