"Ja sillehän se sitte lupasi nekin karhun nahkat antaa niin kuin hyvän tekijäisiksi… jotta Ökökään ei niin kuin nostaisi asiasta sen suurempaa pahaa elämää."
Tuunainen päivitteli:
"Vai semmoiset teki Jumppanen karhua kiertäessään! Ei olisi uskonut pahuuksesta!" Hän pisti pytyn vesikorvoon turpoamaan ja selitti:
"Johan minä aina epäilin sitä Jumppasen ristillisyyttä, vaikka se on olevinansa."
Pirhonen lähti tyytyväisenä. Reippaana saapui hän mökillensä. Mutta siellä olikin tupa tyhjä. Liisa oli lasten kanssa muuttanut saunaan asumaan. Turhaan yritti Pirhonen päästä sinne asiaa selittämään. Liisa asettui korento kädessä ovelle ja uhkasi:
"Tulehan, niin tuosta saat, jotta herkeät vieraiden perästä lentämästä!"
Nyt alkoivat Pirhoselle surulliset ajat. Vasta kolmantena päivänä puhutteli Liisa häntä sen verran, että huusi hänelle saunan ovelta, kun hän oli työmaalle menossa:
"Sen vaan saat nähdä, jotta Mustikin vasikka ei ole Luikurisen akan kelkassa, ei vaikka!"
IX
Nyt alkoi Pirttipohjan historiassa niin sanottu himphampun aika, jonka kehkeyttäminen paransi kokonaan Rönty-Kaisan kerjuumaat.