Jumppanen oli oikeastaan jo sen verran sulanut, että nautti siitä pulasta, johon oli Pirhosen niin helpolla saattanut. Luikurisen asia sen sijaan jäyti häntä edelleenkin.
Eräänä aamuna söi hän rauhallisena murkinaansa, kun mökkiin lennähti Luikurisen akka Rosaliina Magdaleena. Hän kävi aina rimpsuilla koristettuna ja hänen entisyydestänsä uskottiin vaikka mitä ja vakuutettiin ihan totena:
"Luikurisen akka ei ole oikeassa saunassa syntynyt!"
Yhteen aikaan uskottiin, että kaikki paha, mitä Pirttipohjassa tapahtuu, johtuu hänestä. Muassansa toi hän nyt vieraaksimieheksi Nousiaisen pojan, karvarin sällin. Hän tervehti imelällä äänellä:
"Tämäkö se nyt on sen köyhän Jumppasen mökki?"
Jumppasella oli suu ruokaa täynnä. Tulija uudisti:
"Onko tämä sen ukko Jumppasen harakan pesä?"
Silloin sanoi Suso:
"Ei Jumppanen jouda turhia lavertelemaan, kun on einehtimässä!"
Rosaliina niiskutti nenäänsä ärtyisästi ja nenitteli: