"Haiseekin täällä kuin paraassa mämmitiinussa!" Silloin Suso jo sanoi nenäkkäästi:
"Eipä tässä köyhän mökissä ole muuta mämmitiinua kuin tämä Jumppanen…
Ei täällä ole parkkitiinuja joissa mökkiläisten nahkoja parkitaan."
Rosaliina pöyhötteli hamettansa ja rykiä kakisteli, Jumppanen oikeastaan arvasi asian, mutta oli siitä suorastaan tyytyväinen. Vieras nyt jo kysyi:
"Luuleeko se tämä Jumppanen, että ei sitä Pirttipohjassa lakia ja oikeutta olekaan, kun tuli tämä uusi tuomari?"
Ei vastausta. Taas hän räkätti:
"Ikänsä ovat Luikuriset täällä eläneet ja kunniallisella karvarityöllä ovat leipänsä ansainneet ja Luikurisen parkitsemaa nahkaa ne saavat pirttipohjalaiset kiittää, että ei ole jalat jo aikoja sitte paleltuneet!… Luuleeko se Jumppanen niin? Häh? Niinkö se tämä köyhä Jumppanen luulee, että eivät ne muut Pirttipohjassa enää ihmisiä olekaan?"
"Elä nyt tuossa rallata, jotta Jumppanen saa rauhassa syödä sienensä!" tarttui jo Suso miestänsä varjellen. Mutta Rosaliina yltyi, kehuen:
"On se Luikurisen akka herrojakin nähnyt ja passannut, eikä ole kukaan siltä vielä kunniaa kieltänyt, vaikka on maita ja mantereita kiertänyt… Setänkin pojilla on iso talo Jänisjärven takana ja isän isä oli renkinä semmoisella herralla, joka kävi aina Ruokojärven takaa hevosia varastamassa ja tappoi siellä miehiä, eikä vaan uskaltanut vallesmanni tiellä kiini ottaa, sillä semmoista sukua se ukko oli, että siitä piti olla pois tieltä kun se missä ruununoriilla ajoi… Ja luuletko sinä, että sitä Luikurisen akkaa saa jokainen sormellaan osottaa? Luuletko? Ähäh!"
Suso yritti ärjästä, mutta Rosaliina ei antanut suun vuoroa, vaan kehui:
"Ja Luikurisen isän isäntä kuleksi kaikki Venäjän maat tappelemassa, mutta herrana vaan kulki ja herrana kulkee, eikä ole tuommoinen mämmitiinu kuin Jumppanen."