Pettyneinä lähtivät pojat ja suutuksissansa viskasi Vesa aitan seinään kivellä. Aivan odottamaton onni kohtasi heitä sen sijaan seuraavassa talossa, joka sattuikin olemaan Koistisen talo. Kartanolla oli kaksi talon poikatenavaa koiraa härnäämässä. Nähtyänsä tulijat juoksivat he niitä vastaan ja nuorempi, Juso rehvasi, kehuen:
—Meilläpä ei ole ketään kotona, kun kaikki ovat työssä!
—Ja eivätkä tule ennen kuin iltasille, kerskasi toinen, Aku, lingoten kiven. Juntus tiedusti:
—Onko teillä leipää?
—On.
—Ja on meillä voitakin! ylvästyi Juso. Vesa jatkoi:
—Onko paljon voita?
—On… Mutta se on hinkissä, jotta ei kissa nuole.
—Missäs teidän leivät ovat?
—Ne ovat aitassa, jossa muutkin ruuat, ylvästeli poika.