—Ja vaikka olisi sokeriakin vaikka ihan tuossa tiellä, niin ei syötäisi sitäkään, vaikka olisi kuinka makeaa, mutta vietäisi vain kotiin.
—Ja sitte se kun äiti keittäisi siirappisoppaa ja panisi vielä sokeria, niin se olisi niin imelää, jotta… Eikö olisi silloin hyvin imelää?
—Olisi… Vaikka miten imelää se olisi! kehui Esa yhä rohkeammin.
* * * * *
Niin he saapuivat siihen paikkaan missä olivat sammakkoa tarkastelleet ja Esa ilmotti:
—Tässähän se oli se sammakko.
Ja taas muisti Otto asiansa ja koki peitellä tapahtunutta: Hän teki parannusta, vakuuttaen:
—Nyt jos olisi vaikka miten iso sammakko, niin ei vain ruvettaisi sitä härnäämään… Vaikka olisi ihan Immosen härän kokoinen, niin ei ruvettaisi… Vai ruvettaisiko?
—Ei… Ja vaikka se miten rimpuilisi jaloillansa, niin me vain menisimme täyttä voimaa, jotta ei kukaan saisi kiini, katui Esakin. Nyt he koettivat uskoa jo olevansa aivan syyttömiä mihinkään ja jo teki Otto vertailuja:
—Mutta Saku ja Vesa jos olisivat, niin he härnäisivät, vaikka olisi miten pieni sammakko… Ja vaikka olisi kuinka kiire siirapilla, niin ne vain härnäisivät.