—Mutta siirappia ei saisi.
—Saisipa, väitti toinen. Lopulta taipui Otto sitäkin uskomaan, mutta väitti toki:
—Mutta jos vähä saisi, niin ei ainakaan niin paljoa … ei niin jotta sitä olisi niin äijä kun vaan tahtoisi … niin jotta vaikka ei muuta joisikaan!
—Saisipas! Vaikka miten paljon saisi… Se on se rautalanka ontto sisältä ja sitä myöten tulisi vaikka miten paljon.
Tämä toverin ilmotus tuli Otolle ratkaisevaksi. Siirapin halu sai hänet valmiiksi vaikka mihin ja hän jo ehdotti:
—Kun mentäisi katsomaan… Onko se etäällä?
Senkin Esa tiesi. Hän ilmotti:
—Se lähtee vallesmannin seinästä ja sitten kulkee hirsitolppia myöten pitkin tietä, niin jotta sen näkee vaikka kuka… Ja sitte vaan menee sen tolpan juurelle ja sanoo, jotta tahtoo siirappia.
Nyt oli Otto valmis. Hän pyysi innosta hypähtäen:
—Mennään katsomaan!